Kilpikonnia, kilpikonnia!

Viimeisiin päiviin ja viikkoihin on mahtunut valtavasti kilpikonnia. Sadat pikku kilpikonnavauvat ovat lähteneet viverosta maailmalle ja toivottavasti joku niistä löytää myöhemmin tiensä takaisin kotirannalle. Tilastojen valossa pikkukilpikonnista 0,1-1% selviää aikuisikään asti, eli keskimäärin korkeintaan yksi jokaisesta pesinnästä. Luotto näihin tyyppeihin on joka tapauksessa kova! Kilpikonnavauvat kuoriutuvat usein öisin tai aamuvarhaisella, jonka jälkeen ne lähtevät suunnistamaan merta kohti. Koska viverossa on luotu keinotekoiset pesimisolosuhteet munien keräämiseen jälkeen, kilpikonnat kuoriuduttuaan päätyvät yleensä kiertämään kehää pienen pesimisverkon sisällä, kunnes ne kerätään ämpäreihin odottamaan vapauttamishetkeä. Jokainen kilpikonna lasketaan ja kokonaismäärä kirjataan ylös chantessa (viveron ulkopuolella oleva työskentelytila) säilytettävään kirjaan. Kilpikonnavauvoja voi nousta pinnalle vielä muutaman päivän ajan ensimmäisestä kuoriutumisesta ja tästä syystä pesimäverkko siirretään pois vasta exhumacionin suorittamista varten.

Jos kilpikonnat ilmestyvät maan pinnalle keskellä päivää, poikaset kerätään ämpäriin odottamaan auringonlaskua. Yleensä poikaset pyritään vapauttamaan vasta pimeän tultua, etteivät poikaset lähde seuraamaan muita näkemiään valoja tai kuukahda auringon lämmössä. Toisinaan poikasten vapauttaminen on mahdollista myös esimerkiksi sateella, sillä sää on otollisempi poikasten selviytymistä varten, kuin auringonpaahteessa.

Merikilpikonnat pesivät ensimmäisen kerran tyypillisesti 20 vuoden ikäisinä. Rannalta mereen pyrkivillä poikasilla on siis pitkä matka edessään! Pesinnän aloitettuaan kilpikonnat munivat keskimäärin kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla munia kertyy pesään 80-120, toisella kerralla 50-70. Viimeisellä kerralla munia on mahdollisesti enää 20-40. Kilpikonna munii lajista riippuen munat vähintään noin 45cm syvyyteen. Suuremmat kilpikonnalajit munivat munansa syvemmälle ja pienemmät hieman lähemmäs pintaa. Poikaset kuoriutuvat 45-60 päivän päästä muninnasta. Poikasten matka maanpinnalle voi viedä muutaman päivän, jonka jälkeen poikasia voi ilmestyä muutamassa minuutissa pinnalle kymmenittäin. Toissa yönä kuoriutuneita poikasia oli yhteensä 91!

Kilpikonnien parissa tehtävä työ koostuu käytännön läheisimmillään muutamista perustehtävistä. Päivittäisiin rutiineihin kuuluvat yöpartiot, joiden aikana pesimään saapuneita kilpikonnia etsitään ja munat kerätään viveroon kuljettamista varten. Yöpartioita on kahdessa vuorossa: 20-00 ja 00-04 välillä. Partiointia suoritetaan kahdella rannalla pilkkopimeässä ja valojen käyttäminen on kiellettyä. Kilpikonnan löydyttyä ryhmän johtaja tarkastaa tilanteen. Muninnan aloitettuaan kilpikonna siirtyy transsitilaan, jossa sitä ei häiritse juuri mikään. Tässä vaiheessa kilpikonnan kanssa saa käyttää punaista valoa ja partio siirtyy kilpikonnan luo mittausten suorittamista ja munien keräämistä varten. Kilpikonnat myös merkitään, jos ei niiltä löydy merkkejä aiemmista numerolevyistä.

Toinen olennainen osa kilpikonnien kanssa työskentelystä liittyy viveroon. Vivero on aidattu alue, jonne kilpikonnien pesinnästä kerätyt munat tuodaan. Kilpikonnat munivat yleensä öisin, jolloin yöpartio kuljettaa munat viveroon. Vuorossa oleva viveron hoitaja kaivaa maahan kilpikonnan pesää vastaavan onkalon, laskee munat ja kirjaa tiedot ylös. Päivisin viveron hoitajan tehtävä on tarkistaa pesät kaksi kertaa tunnissa, ettei kilpikonnia ole kuoriutunut maanpinnalle. Viveroa ei koskaan jätetä yksin, sillä paikalla on aina oltava joku varmistamassa, ettei kukaan murtaudu sisälle ja vie munia. Viime viikolla jouduimme paikallisten rötöstelijöiden höynäyttämiksi ja Liamin reppu katosi varkaiden matkaan.

Pesien kuoriuduttua odotetaan muutama päivä, sillä kaikki kilpikonnat eivät yleensä tule pinnalle yhdellä rykäyksellä. Muutaman päivän odottelun jälkeen pesälle toteutetaan exhumacion, jossa pesä avataan ja jäljellä olevat munat tutkitaan sikiöiden eri kehitysvaiheiden ylöskirjaamiseksi. Toisinaan exhumacionissa tulee vastaan myös eläviä kilpikonnia, jotka vapautetaan samalla tapaa kuin aiemmin itsenäisesti ylös tulleet lajitoverinsa. Joskus pesintä on syystä tai toisesta epäonnistunut ja pesässä on useita kuoriutumattomia munia. Syynä voi olla erilaiset tuhoeläimet tai pesän siirtämisessä tapahtuneet ongelmat. Tutkimustiedon ylöskirjaaminen on tärkeää, jotta jatkossa tietoa voidaan käyttää hyödyksi seuraavien pesien kanssa.

Pienten kilpikonnien kanssa työskennellessä huomiota herättää se, millainen kiire poikasilla on päästä mereen heti kuoriutumisen jälkeen. Ämpärillisestä kilpikonnia kuuluu yllättävän kova ääni ja heti hiekalle päästyään poikaset suuntaavat määrätietoisesti merta kohti. Kilpikonnat palaavat yleensä pesimään samalle rannalle, josta ovat aikanaan poikasina lähteneet merelle. Vain naaraat palaavat rannalle, joten urospoikaset eivät rannalta kerran poistuttuaan enää koskaan palaa maalle. Toivotan onnea nyt vapautetuille poikasille ja toivon, että mahdollisimman moni palaa alueelle myöhemmin aikuisina!

Sara suorittaa exhumacionia pesälle F4.

Pesästä löytyi peräti 22 elävää poikasta!

 

 

 

 

 

 

 

Kilpikonnavauva matkalla maailmalle.

Merta kohti!