perjantai 18. heinäkuuta 2014

Paniikki!

Nyt se on täällä. Tieto.

Olen kävelemässä kotiin, Salla lähettää WhatsAppin kautta viestin: "Tuli!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" Pulssi kohoaa, puristan käsissäni vastahankittua Cluedoa ja tajuan, että Sallan viesti voi tarkoittaa vain yhtä ainutta asiaa. Tieto Costa Rican vapaaehtoistyöpaikoista on tullut. Vihdoin! Tätä tietoa olemme odottaneet joka ikinen hetki siitä lähtien, kun alkuperäinen määräpäivä tiedoille tuli ja meni.

Puolijuoksen kotiin. Avain ei tunnu sopivan lukkoon ollenkaan, huivi sotkeutuu laukkuun, tietokoneen kansi tuntuu harvinaisen vaikealta avata. Kädet hikoaa. Annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia... Minkä takia yliopiston sähköpostiohjelma ei koskaan toimi! Annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia... Missä se viesti on? Annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia... Anni muistuttaa vielä viisuminhakuprosessin käynnistämisestä. Annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia, annasenollamerikilpikonnia... Excel-tiedostossa ammottaa kohdallani tyhjä kenttä, missä on projektitiedot. Missä! Liitetiedosto! Viimein!


Name of the host project:

Asociación de conservación y protección de tortugas de
Progreso. ( ACOTPRO )
Bahia  Drake, Costa Rica 




 















Merikilpikonnia!!! Olen mukana merikilpikonnien suojeluprojektissa!!! Merikilpikonnia!!!

Hysteerisen nauruitkuhuutopomppimiskohtauksen jälkeen yritän selvittää, mitä oikeastaan tulen seuraavan vuoden aikana tekemään ja missä.

"This project offers different areas for the volunteer.
Wildlife conservation: In this area the volunteer can help to protect the turtles and also helping to the environmental programme for  the children of the village.

Forest  conservation: The community of Progreso wants to implement reforestation programs.

Educational program: The members of the community want to learn English and computer.
Administrative area. Helping in the administration tasks of the foundation, and also giving training to the short term volunteers."

Siistiä. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Wautsi.

Asiaa! Missähän tuleva työpaikka sijaitsee. Osoitteeksi on määritelty 200 metriä Progreson alueen kirkolta itään päin. Selvä homma. Pala kakkua. Pässin lihaa. 

Googlaamalla "Bahía Drake" löydän ensimmäisenä Lonely Planetin esittelytekstin:
"
As one of the Costa Rica's most isolated destinations..." 

Tarkastelen projektin profiilia hieman tarkemmin:  
"To get Drake Bay is an adventure all by itself. From Palmar Norte, head south 9.3 mi (15 km) towards the town of Sierpe."  

Sierpe! Mutta sehän kuulostaa kaupungilta! Ei se siis niin syrjässä voi olla!  
"Beyond its (Sierpes) function as a transit point, there is little reason to spend any more time here than it takes for your captain to arrive, though fortunately you won’t have to if you time the connection right." 

 Ei siis luultavasti mikään viikonlopun menomesta kuitenkaan. Miten sinne varsinaiseen paikkaan sitten pääsee...  
"Once in Sierpe, you can catch a ride down the Sierpe River (Río Sierpe) with a water taxi or a boat. The two hour trip down the river..."

...
...

Kaksi tuntia jokea pitkin lähimpään pikkukylään? Kaksi... tuntia...

...
...

Yöllä nukkumaan mennessä uni ei tule. Pysyn tuntikausia valveilla ja mietin, mitä oikein olen tehnyt ja mihin ihmeeseen olen menossa.

"As one of the Costa Rica's most isolated destinations..."
"The two hour trip down the river..."

Nousen vielä ylös tarkastaakseni jälleen kerran Bahía Draken sijainnin tietokoneelta. 

"During the dry season the very rough road from San Jose may be passable all the way to Drake bay, or at least to Sierpe. From San Jose, real time travel, driving: 6 hours (distance: 330 kilometers)"

I have a feeling we're not in Kansas any more.