…Paljon on virrannut vettä Tonavassa sen jälkeen, kun…
…Alussa oli suo, kuokka ja Jussi…
…Jo muinaiset roomalaiset…
…Jo muinaiset roomalaiset…
…”Kyllähän nää sitten
säilyy!”…
Huomenta blogi! Olen ollut hieman matkustelemassa ja
tästä syystä johtuen kirjoittaminen on ollut... hunningolla.
Mitä on tapahtunut sitten marraskuun jälkeen. Ensinnäkin:
Kilpikonnaprojekti päättyi joulukuussa. Nyyhky! :( Projektin päättyminen on tarkoittanut
paitsi muiden vapaaehtoisten hyvästelemistä myös uusien työtehtävien etsimistä
kylässä. Ennen projektin päättymistä ehdimme kuitenkin juhlia muun muassa
Progreson virallisia kilpikonnafestivaaleja! Meno oli kuin Ruisrockissa niin
ikään ja kilpikonnanpoikasten vapauttamista seuraamaan oli kerääntynyt paljon
väkeä. Kylästä lähteminen tulee helmi-maaliskuussa olemaan kova paikka (kaikesta huolimatta), niin paljon erilaisia hetkiä tähän eristäytyneeseen talorykelmään on liittynyt. Vaikka joskus hienoja hetkiä on saanut muistella aavistuksenomaisesti tuskanhikikarpaloiden läpi, niin en mistään hinnasta vaihtaisi mihinkään täällä olemisen kokemusta ja kaikkia uusia ystäviä, joihin matkan varrella on tutustunut.
Joskus kuitenkin hieman vastustaa. Ennen festivaaleja kyläyhteisömme ehti osoittaa
nurjemman puolensa: eräs vapaaehtoisistamme ryöstettiin viverolla
viidakkoveitsillä uhaten. Naamioituneet miehet saapuivat viverolle, uhkasivat
häntä veitsillä ja veivät mukanaan kaiken vähänkin arvokkaan. Projektista
vastuussa ollut yhdistykseni ei valitettavasti pystynyt turvaamaan uskottavasti
vapaaehtoisten turvallisuutta tämän jälkeen (vapaaehtoiset eivät enää saaneet
työskennellä yksin, vaan mukana tuli aina olla joku paikallisista, mutta
paikallisilla tuntui aina olevan jotain kiireisempää tekemistä
*köhhhhjalkapalloköhhhhKRÖÖHHH*), joten projektin lopetus ei mennyt täysin
suunnitelmien mukaan. Myöhemmin samat viidakkoveitsisankarit ryöstivät viveron
uudestaan vieden mukanaan tuolin, taskulampun ja kasan kynttilöitä. Melkoisia. Sankareita.
Mahtoivat tuoda perheilleen leivän pöytään. Turhauttavan tilanteesta teki, että
paikalliset tunsivat ryöstäjät, mutta edes lähikylän poliisia ei kiinnostanut
tapauksen hoitaminen. On ollut siis hyvä aika ottaa hieman paussia
viidakkoseikkailusta.
Viimeisenä vaahtokarkkina Remix-pussin pohjalla olen myös
jälleen vaihtanut vapaaehtoistyökämppikseni Elenan kanssa host-perhettä.
Nykyinen perhe koostuu vanhasta rouvasta, hänen lapsenlapsestaan ja
käymme ruokailemassa hänen tyttärensä talolla. Muumimuki löytyy nykyään joka
ilta vanhan rouvan kädestä ja Afrikan tähteä on saanut pelata joka ilta siihen
asti, että todellinen voittaja (Angel), on löytynyt. Kieltäydyn vaihtamasta perhettä enää ennen projektin vaihtumista. Vaikka se vaatisi vielä 3-5 erää Afrikan tähteä joka ilta maaliskuuhun saakka.
 |
| Elena ja Angel |
Mutta! Tällä välin olen kierrellyt Costa Ricassa muiden
vapaaehtoisten kanssa ja piipahdin perheeni kanssa uskomattoman ihanassa Ecuadorissa.
Mitä tästä kaikesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Kaikkien ihanien ja mahtavien kohteiden (Galapagos <3), bussista toiseen säntäämisen ja mielettömien hetkien lisäksi se, että reppureissaaminen on mielentila. Tai fashionista-liike.
Tästä hieman matkaeväitä reppureissaajaksi halajaville!
Vaatetus:
Miehet
- Kaljamerkin logolla varustettu hihatonpaita.
Empiirisen tutkimusaineiston mukaan hyväksi havaittuja vaihtoehtoja ovat muun
muassa Bintang tai Imperial. Muista: mitä isommat käsiaukot ja mitä isompi
paita, sen parempi!
- Surffausshortsit. Kelaa. Samoissa shortseissa voi a.)
uida, b.) käyttää muuten vaan, c.) nukkua. Nobelin-palkinto tälle.
- ”Mikä se yks maa taas olikaan, josta se yks laulaja
olikaan… Ei juku. Vitsi ku siistii ois, jos vois vaik pitää hei päässä tällasta
huivii… Ja sit hei tää paita kans… Ja
täs ois niinku vaik…. MUSTAA. KELTASTA. VIHREÄÄ. Ehkä myös… punasta. Mut hei mä
valitsen tän, jos on tää hamppukasvin kuva. Hei jätkät hei, kelaa ny, miten
uniikkii.”
- Baarii varten ehkä jotkut valkoset farkut.
Naiset
- Edellisen reissukohteen nimeä kantava hihatonpaita. (Ai katos perhanaa, säkin oot käynyt Nicaraguassa!) Pamela
Andersonille suunniteltu kaula-aukko, jonka alle bandeau jossain päräyttävissä
väreissä.
- Sellaset siistit haaremihousut, josta roikkuu naruu ja
kangasta ja häppeninkii. Nyt ollaan kuitenkin niin ku… vähän enemmän yhtä
luonnon kanssa.
- Koskaan ei ole liian myöhäistä käyttää lyhytlahkeisia
farkkushortseja.
- Batiikkivärit on aina in.
Tatskat:
Valitse mieleisesi teksti: Carpe diem, kiinalainen
merkki, tai ihan mitä vaan, kunhan se on sanskritiksi tai näyttää
buddhalaiselta. Plussaa tribaaleista.
Kampaus:
Rastat, huivit, tötterötukka. Pipo ei koskaan oo paha. Ai
mikä tropiikki? Tää on mun steitment!
Korut, asusteet:
- Joku nahkarengas ranteen ympärillä osoittamaan
elämäntapasitoumuksista.
- Ihan sikana käsikoruja.
- Jotkut samanlaiset aurinkolasit, jotka Pitbull jätti
Pattayalle.
- Lippis. Plussaa, jos kaverilla on samanlainen.
Kengät:
- Kengät on kapitalismin luoma lieveilmiö. Jos on pakko,
niin valitse flip-flopit tai Alpeille suunnitellut vaelluskengät. True-backpackerit
käyttävät Hello Kitty-vanseja. Roger that.
Harrastukset:
- Sellanen siisti tulitanssi sellasten keppien ja huivien
kanssa. Tai sit hulavanteet. Joo, hulavanteet.
- ”Laitetaan Tinderiin paljon surffauskuvia, niin kimmatki
näkee!”
- ”Tehää täl kertaa jotain erilaist ja originellii… niin ku vaik…
benji-hyppyy tai zip-lainingii…”
- Metsässä asuminen
Biisi:
- Mikä tahansa, jota Bob Marley on joskus laulanut. Kirjoitusvirheen sattuessa serkkukin kelpaa.
Motto:
“I (tequila)shot the sheriff.”
“No main, no pain.”
“Hengaillaan!”
”…Turkuun tahdo en”
”Mis
tääl on happy hour…”
“Vitsi, et tääl on paljon turisteja.”
I <3 Costa Rica
I <3 Costa Rica
