Searching for ticos

San Josessa on satanut viime päivien ajan. Kaatamalla. Unohdin eilen sateenvarjoni ostoskeskuksen vessaan ja vaikka huomasin virheen korkeintaan kymmenen minuuttia myöhemmin, sateenvarjoa ei enää löytynyt. Onneksi lähes mikä tahansa kioski myy täällä sateenvarjoja, joten en joutunut palaamaan kotiin uitettuna koirana. Viime päivien ajan olen saanut nauttia kuukausien tauon jälkeen myös flunssasta(?!), joten Suomesta hieman naureskellen mukaan otettu nenäkannu on osoittautunut tarpeelliseksi. En edes yritä ymmärtää tätä.

Olemme nyt ensimmäisten viikkojen aikana tutustuneet elämään San Josessa ja lähialueilla. Viime viikolla vierailimme Cartagossa, joka on Costa Rican entinen pääkaupunki. Cartagon suuri kirkko, Basílica de Nuestra Señora de los Ángeles, on paikallisten vuosittainen pyhiinvaellusten kohde. Kirkon seiniä peittivät alakerrassa valtavat votiivitaulut. Suuret määrät erilaisia ruumiinosia kuvaavia votiiveja tuntuivat viittaavan siihen, että minkä ikinä syyn takia vierailijat kirkkoon saapuvatkaan, niin taustalla on usein ollut jokin terveyteen liittyvä syy. Lukemattomien pienten käsiä ja jalkoja kuvaavien riipusten rivit kiilsivät lasivitriinin takana ja tuntuivat ajatuksena melko pysäyttäviltä. Luonnollisestikaan en ottanut kirkosta ainuttakaan asiallista kuvaa.

Kulkukoiria pitelemässä sadetta Cartagon juna-asemalla.

 

 

Cartagon rauniokirkko.

 



Cartagon lisäksi kiersimme San Pedrossa yliopiston alueella ja tutustuimme kampukseen. Täällä jokaisella tiedekunnalla on yliopiston tiloissa omat kuppilansa, joista saa opiskelijaruokaa, kahvia, smoothieita ja lähes mitä tahansa leivonnaisia, joiden sokeripitoisuutta sopii arvailla vain salaisissa mielikuvissaan. Opiskelijat myös viettävät aikaansa yliopistoa ympäröivissä puistoissa ja ravintoloissa, joten kampusalue on täynnä elämää. Tämän lisäksi tiedekunnilla on omia museoita, näyttelyitä ja muita julkisia tiloja, joiden avulla yliopiston tekemää tutkimusta (ja toimintaa muutenkin) tuodaan lähemmäs kaikkia costaricalaisia.

Yliopistoa ympäröivään puistoon
oli ripustettu keinuja sinne tänne.

Kaisa olisi halunnut käydä ainakin
kolme kertaa hyönteismuseossa.

Kaupunkikierroksella tutustuimme San Joseen tarkemmin.Vierailimme merkittävimmillä maamerkeillä ja yritimme ymmärtää, missä päin kaupunkia milloinkin liikuimme. Keskityin olennaiseen ja otin muutamia tärähtäneitä kuvia puluista ja anarkistisista kaupunkiratkaisuista.

Teatro Nacional de Costa Rican edessä parveileville puluille ei ryppyillä.

MITÄÄN EN KADU.

Paikallista kirkonmiestä ärsyttänyt San Josen pormestari
pystytti John Lennonin patsaan kirkon eteen.

 









Ehdimme käydä myös jalkapallo-ottelussa, jonka lisäksi olemme kiertäneet lähialueen ravintoloita, tutustuneet muihin vapaaehtoisiin ja löysimmepä täältä myös paikallisen karaokebaarin.

Innokas fanilauma stadionin päädyssä piti huolta
suurimmasta osasta meteliä.

Iso olut on Costa Ricassa Iso Olut.

Tyypillinen tilannekuva San Josesta: Kaatosateessa bussin odottelua.

Olemme ehtineet tutustua myös Costa Rican nurjaan puoleen. Palatessamme jalkapallo-ottelusta taksilla, taksikuski kierrätti meitä huolellisesti ylimääräisiä kierroksia korttelien ympäri ja lopullinen hinta matkalle määränpäässä oli lähes kolminkertainen siitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Taksikuskin huijaus oli aika helppo osoittaa toteen, sillä vaikka edellinenkin taksikuski oli luultavasti huijannut meitä, oli kotimatkan hinta tähänkin verrattuna kaksinkertainen. Emme suostuneet maksamaan kuskille koko hintaa ja hänen ilmeestään näki, että olimme saaneet hänet narautettua.

Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, emme kuitenkaan varsinaisesti tienneet, mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Olimme yksin liikkeellä vieraalla alueella, kello oli melko paljon ja keinot tilanteen purkamiseen puuttuivat. Emme tienneet, mitä tapahtuu, jos olisimme vain poistuneet taksista ja antaneet kuskille ainoastaan saman rahasumman, jonka aiemmin maksoimme. Poistuimme taksista lopulta höynäytettyinä ja tuhansia coloneita köyhempinä, vaikka emme maksaneetkaan kuskille koko hintaa, joten seuraavana aamuna kihisimme raivosta. Ensi kertaa varten otamme kaikki Frazerilta poimitut badass-keinot käyttöön: taksin numero ylös, soitto taksifirman omistajalle, kuva lopullisesta summasta ja seuraavalla kerralla tarvittaessa poliisi paikalle, jos summa näyttää epäilyttävältä. Hyvänä muistutuksena itselle jatkoa varten, että aina kannattaa kysyä paikallisilta etukäteen, minkä verran taksimatkan minnekin pitäisi maksaa. Mittarin käyttäminen ei auta, jos kuski vetää samalla ummikoille pidennettyä korttelikierrosta.

Perehdytys jatkuu San Josessa vielä ensi viikon ajan. Huomenna on tarkoitus lähteä vapaaehtoisten kesken vaeltamaan ja ensi viikolla selviää viimein tarkemmat tiedot tulevasta projektista ja isäntäperheestä. Ensi viikon ajan jatkuvat myös espanjan tunnit, jotka ovat tähän mennessä olleet varsin hämmentävä kokemus. Espanjan opettaja on äärimmäisen sympaattinen persoona, mutta hänellä on suomalaiseen koululaitokseen verrattuna varsin erikoinen tapa aloittaa espanjan tunnit. Jokainen tunti alkaa yhteispiirillä, jossa pidellään toisia kädestä kiinni ja tuijotellaan toisiamme silmiin hiljaisuuden vallitessa. Tauoille poistutaan ja tauoilta palataan buddhalaisen gongimusiikin säestämänä. Hyväksyn piirit ja ihmeelliset tunnelmamusiikit, sillä opettaja on mukava ja äärimmäisen sympaattinen. En haluaisi olla paikalla näkemässä, jos joku haukkuisi hänen aloituspiiriään typeräksi. Se olisi sama kuin potkisi koiranpentua ja haukkuisi samalla perään haisuliksi. Hirveää.

Olen vihdoin onnistunut myös ystävystymään talon koiran kanssa. Talossa asuu itseasiassa kaksi koiraa, mutta Jaden kauluri päässään kulkeva äiti on melko ujo ja lymyilee usein talon takaosissa piilossa katseilta.

Jade on nimestään huolimatta poika.

Hasta luego!