Lähtö

Jotenkin ajatus Costa Ricaan lähtemisestä on tuntunut viime päiviin saakka joltain etäiseltä festaritapahtumalta, jonka lähtöaamuna yllättyy tajuamaan, ettei oikeastaan edes tiedä, mitä on menossa katsomaan ja miten sinne pääsee. Tai näin ainakin luulisin, jos olisin joskus käynyt festareilla.

Istun parhaillaan Amsterdamissa ja odottelen jatkolentoa Panama Cityyn, josta suuntaan vielä uudella lennolla San Joseen. Mielessäni aina valmistelen lähdöt ulkomaille huolella. Teen hankintoja hyvissä ajoin, suunnittelen mitä pakkaan mukaan ja sitten edellisenä iltana hinkkaan vessan kaakeleita puhtaaksi 00.04, kun lento lähtee kuudelta samana aamuna. Edeltävä viikko on ollut yhtä hulinaa. Lopetin työt, palautin graduni ja olen samalla yrittänyt pakata asuntoani sellaiseksi, että sisustusratkaisujani arvostamaton veljeni voisi muuttaa sinne. Aika on vain kadonnut jonnekin.

Pakkaaminen tuntuu olevan jotain, josta oppii vain erehdysten kautta. En jostain syystä onnistunut mahduttamaan tavaroitani rinkkaan, vaikka kuinka yritin karsia mukaan lähtevää tavaraa ja miettiä, mitä en tule tarvitsemaan. Tästä syystä valitsinkin rinkan sijaan mukaani matkalaukun, joka on asiaankuuluvasti kuorrutettu sydämillä ja I love guinea pigs -tarroilla. (Kuinka monta katu-uskottavuuspistettä tästä saa?) Nyt tässä lentokentällä istuskellessani, näen mielessäni itseni raahaamassa matkalaukkua pitkin kilometrien pituista, mutaista viidakkopolkua, kaatosateessa ja kiroan, millaisen ratkaisun teinkään. Ruhtinaallisten 2,5 tunnin yöunien jäljiltä ratkaisu tuntuu siltä, että KAIKKI on nyt pilalla. AIVAN KAIKKI. Tässä olotilassa muistin myös aamuyöllä pakanneeni käsimatkatavaroihin tiiliskiven painoisen espanjan sanakirjan, joka painaa ikävästi selkää, vaikka kuinka asettelee tavaroita paremmin. Miksi en ottanut mukaan taskusanakirjaa? KAIKKI on nyt taas pilalla. KAIKKI. PILALLA. Minkä tahansa muun vastoinkäymisen olisin vielä kestänyt, mutta tämä matkalaukku- ja sanakirja-asia on nyt jotain aivan täysin extraa.

Ehkä lentokoneessa saa vähän nukuttua.

En ole saanut vielä juurikaan tarkempia tietoja projektistani, asuinolosuhteista tai muusta, mutta luotan siihen, että asioilla on tapana järjestyä (paitsi jos on ottanut rinkan sijaan mukaan matkalaukun). Tutustuminen Costa Ricaan aloitetaan pehmeähkösti 2,5 viikon tutustumisleirillä, jonka aikana asutaan isäntäperheissä San Josessa tai sen lähettyvillä. Näiden viikkojen aikana on tarkoitus tutustua Costa Ricaan, muihin vapaaehtoisiin ja oppia vähän espanjaa. Tämän jälkeen vapaaehtoistyöntekijät siirtyvät omiin projekteihinsa. Jännittävää!

Jos lentoaikataulut pitävät paikkansa, olen Costa Ricassa tänä iltana klo 19 pintaan paikallista aikaa. Aikaero Suomen ja Costa Rican välillä on kesäaikana 9 tuntia. Siinä vaiheessa, kun saavun perille, olen siis ollut valveilla 24h muutaman tunnin yöunilla. Toivottavasti jaksan skarpata iltaan asti! :D Muussa tapauksessa lentokentälle astelee statisti jostain Resident Evilin huonommin menestyneestä jatko-osasta.

Vapaaehtoistyötoverini Kaisa ja Salla saapuivat maahan jo eilen. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavat 2,5 viikkoa tuovat eteen ja varsinkin sitä, mitä tulee tapahtumaan tämän jälkeen!